TEEMA RS MUSAIHME:
Juureni ovat Tornionlaaksossa, suomenpuoleisessa Pellossa. Äitini on syntyjään sieltä. Hänellä on kymmenen sisarusta ja suunnilleen puolet heistä asuu edelleenkin siellä. Minulla on kolmisenkymmentä serkkua, mikä selittyy äidin kymmenellä sisaruksella. Äiti tuli Ruotsiin vuoden 1977 tienoilla. Hänen oli määrä työskennellä suomen kielen opettajana kuusi kuukautta. Hän oli tavannut miehen, mutta suhde katkesi ja hän tapasi faijan Norrköpingissä.
Vietimme kesäisin pitkiäkin aikoja Tornionlaaksossa, kun minä olin pieni. Nämä ajat muovasivat suuressa määrin identiteettini. Mutta minulla on vääristynyt kuva Tornionlaaksosta. Siihen kuuluvat: kesät, aurinko, keskiyönaurinko ja ystävälliset ihmiset. On selvää, että seitsenvuotias luulee, että tällaista tämä kaikki sitten on. Kaipasin takaisin Suomeen. Nykyään olen siellä kesäisin, parhaassa tapauksessa viikon. Olin sillä viimeksi juhannuksen aikoihin.
On erikoista osata kahta kieltä, kannustaa kahta jääkiekkojoukkuetta ja päästä perehtymään kahteen kulttuuriin. Siinä on jonkinlaista ylpeyden aihetta. Nykyään puhun suomea etupäässä äidin, serkkujen ja yhden kaverin kanssa. Viikon Suomessa oleskelun jälkeen puhun virheetöntä suomea.
Luulen, ettei alkuperäni ole vaikuttanut musiikkiini ollenkaan, mutta pengon kyllä paljon menneisyyttä, kun kirjoitan musiikkia. Se on osa taustaa. Tämä oli tärkeämpää nuorempana. Se merkitsi silloin enemmän identiteetin kannalta.
Suomessa on julmettu musiikkitraditio. Olen Hurriganes-yhtyeen fani. Kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, esimerkiksi tangolaulaja Eino Gröniä. Luulen, ettei tämän päivän Ruotsissa ole prosentuaalisesti enempää menestyneitä, suomalaistaustaisia muusikoita kuin puhtaasti ruotsalaisia. Ottaen huomioon, että maassa asuu noin 480 000 suomea puhuvaa ja noin miljoona suomalaistaustaista ihmistä, olisi kummallista mikäli porukkaan ei mahtuisi yksi Krunegård, yksi Kent ja yksi Järvinen. Voi kai sanoa, että täytyy onnistua jossakin. Suomalaiset ovat aina kuuluneet alempaan yhteiskuntaluokkaan. Mutta minä olen aina ollut ylpeä siitä, kuka olen.
Markus Krunegård on muusikko, syntynyt Norrköpingissä 1979, asuinpaikka Tukholma. Viime vuonna hän julkaisi ensimmäisen, ylistystä niittäneen, soololevynsä Markusevangeliet. Singlelevystä ”Jag är en vampyr” tuli vuoden soitetuin levy ja se sai P3 Guldgaalassa vuoden-levy-palkinnon. Soololevyjensä lisäksi Markus Krunegård on popbändi Laakson jäsen. Hän on myös soittanut - jo hajonneessa - Hets-bändissä. Hän tekee yhteistyötä ja keikkoja monien tunnettujen artistien kanssa. Tänä syksynä häneltä ilmestyy kaksi uutta levyä, jotka julkaistaan samana päivänä.
Teksti: Katarina Anicic
Valokuva: Pressbild