TEEMA RS MUSAIHME:
Olen puoleksi suomalainen – puhtaasti geneettisesti katsottuna – mutta en ole koskaan ollut missään tekemisissä Suomessa asuvan sukuni kanssa. Suomalaisen sukunimeni olen saanut isältäni. Hän tuli kolmikymppisenä töihin Ruotsiin, kuten niin monet muutkin. Vaikkakin olen puoleksi suomalainen, olen aina kokenut olevani kuin kuka tahansa ruotsalainen. En näe itsessäni olevan suomalaisuuden vaikuttaneen millään tavalla soittamiseeni tai tapaani kirjoittaa musiikkia.
Koen silti tietynlaista yhteenkuuluvuutta samanlaiseen taustaan kuuluvien ihmisten kanssa, siis henkilöiden joilla on suomalainen alkuperä.
Se että juuri nyt monet Ruotsin suosituista muusikoista ja yhtyeistä ovat suomalaistaustaisia, ei mielestäni ole niin omituista. Jos ajattelemme miten monella ihmisellä Ruotsissa on tänä päivänä suomalainen alkuperä, on musiikkialalla yhtä monta ruotsinsuomalaista kuin heitä voisi olettaa olevankin.
Mutta on hankalampaa päätellä, miksi ruotsinsuomalaiset muusikot näkyvät ja kuuluvat juuri nyt. Uskoisin, että ensimmäisen ikäpolven ruotsinsuomalaiset, ne jotka tulivat Ruotsiin teollisuustöihin, eivät olleet valmiita luopumaan työväenluokastaan tai sosiaalisista ympyröistään. Heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat sitä vastoin valmiita muutokseen, ja he toteuttavat itseään muulla tavoin.
Vuosien varrella oppimani suomen kieli on hyvin niukkaa. Osaan yksi-kaksi-kolme ja kiitos. Osaan vielä yhden sanan, nimittäin sanan, uutuus. Luin sen kotonani olevasta shampoopullosta ja se kuulemma tarkoittaa nyhet.
Kristian Anttila (s.1979) on Göteborgista kotoisin oleva indiepopartisti. Hänen kolmas pitkäsoittonsa ”Lille Napoleon” julkaistiin kesäkuussa 2008. Siitä lähtien hän on keikkailut tiuhaan tahtiin ja kirjoittanut materiaalia neljänteen studioalbumiinsa, joka julkaistaan keväällä 2010.
Teksti: Sanna Posti Sjöman
Valokuva: Anttila Press