TEEMA RS MUSAIHME:
Äitini tulee Suomesta, pienestä kaupungista nimeltään Kiikoinen, joka sijaitsee Porin lähellä. Hän muutti Ruotsiin ollessaan kuuden- seitsemäntoista vuoden ikäinen ja tapasi piakkoin isäni, joka tulee Syyriasta.
Äiti on ainoa perheensä jäsen, joka on muuttanut ulkomaille. Ajat olivat silloin hiukan toisenlaiset, Suomi oli aika köyhä maa ja aivan kuten monet muutkin suomalaiset, äitini hakeutui muualle onneaan koettamaan. Lapsena olin Suomessa kahdesti vuodessa, kesällä ja talvella, syvällä Kiikoisen metsissä. Siellä opin leikkimään aivan yksinään ja siellä opin tuntemaan luonnon.
Ja siinä kieltämättä kyllä mielikuvitus kehittyy, kun istuu metsässä neljä viikkoa. Kolme ensimmäistä päivää menee leikkiessä, sitten alkaa kyllästyttää ja täytyy keksiä omia leikkejä, piirtämistä ja mielikuvitusleikkejä. Luulen, että tämä kaikki muokkasi automaattisesti aivojani.
Isoäitini kuoli ollessani kaksitoistavuotias ja sen jälkeen emme enää käyneet säännöllisesti Suomessa. On kuitenkin ilmiselvää, että suomalaisuus on vaikuttanut elämääni. Luulen, että suomalaiset ovat luonteeltaan itsepäisiä ja sitä minäkin olen aivan kuten äitini. Itsepäisyys on vaikuttanut taiteen tekemiseeni. Mikäli päätän jotain, on sen tavalla tai toisella toteuduttava juuri siten. Vaikka ei siitä aina tulekaan sellaista kuin aluksi kuvittelin, mutta kuitenkin.
Pidän suomalaisesta kulttuurista, vaikkei minua lapsena tumman värini takia pidettykään suomalaisena. Äitini on täysblondi ja Suomen syrjäkylien ihmiset olivat aina hämmästyneitä ja uteliaita kun he näkivät minut, koska he eivät olleet aiemmin nähneet yhtään ulkomaalaista.
Isäni tulee meluisasta Damaskuksesta ja äitini syvistä metsistä. Mielestäni on jännittävää, kun kahta eri kulttuuria edustavaa maahanmuuttajaa kohtaa toisensa jossain, kuten Ruotsissa. Toinen on ulkonäöltään kuin siirtolainen, toinen ei, mutta molemmat ovat täysin hukassa. Vaikka ilmeisesti se, joka ei ole maahanmuuttajan näköinen, on enempi hukassa. Ruotsin ja Suomen kieli ja kulttuuri ovat läheisyydestään huolimatta hyvin erilaisia. Mielestäni ruotsalaiset muistuttavat enemmän turkkilaisia ja kreikkalaisia kuin suomalaisia.
Ei ole mikään sattuma, että ruotsinsuomalainen musiikki menestyy nykyään. Luulen, että jokainen haluaa kuulua johonkin ryhmään ja että kulttuuri mahdollistaa tämän aina, olipa sitten kyseessä musiikki, elokuva tai kirjallisuus.
Kun omaa useita identiteettejä, eikä oikein tiedä mikä on se oikea, sitä kehittää oman maailman ja tarinan musiikissaan. Suhteeni suomalaiseen musiikkiin ei ole erityisen vahva, mutta kuuntelin paljon suomalaista tangoa ohjatessani elokuvaa Om Gud Vill. Minulla oli kyllä jo aiemmin tuntuma suomalaiseen tangoon. Ollessani lapsi kaikki kuuntelivat tangoa ja kaikki serkut ja sukulaiset tanssivat. Luulen, että suomalaiset purkavat itseään tangomusiikin kautta.
Suomalainen tango on upeaa. Se on karumpaa ja kovempaa kuin argentiinalainen tango. Pidän myös suomalaisesta tangokulttuurista. Ruotsin vastine suomalaiselle tangokulttuurille ovat ehkä raggarit. Ne, jotka kuuntelevat Elvistä ja Chuck Berryä; sosiaalidemokratian tyylisiä raggareita.
Amir Chamdin, s. 1974, on muusikko ja elokuvaohjaaja. Hän on tehnyt musiikkivideoita ja mainosfilmejä. Hän ohjasi ensimmäisen elokuvansa Om Gud Vill (2006), pääosassa Nina Persson. Hän on yksi Infinite Massin perustajista ja hänen uusi soololevynsä Mean Streets, tuottajana Hellacoptersin Nicke Andersson julkaistaan 30. syyskuuta.
Kerrottu : Sanna Posti Sjömanille
Valokuva: Coinbergh