KJELL WESTÖ
KELLO LÄHENTELEE ILTAKYMMENTÄ ja myöhäiskesän hämärä alkaa laskeutua kaupungin ylle, kun täysin musta-asuinen Kjell Westö avaa salaisen kirjoituskämppänsä oven. Asunnossa on ollut vesivuoto ja hän pahoittelee tunkkaista ilmaa.
Eteisen seinällä komeilee Nyrok-bändin kiertuejuliste, josta katselee kirjailijan rokikkaampi versio, nahkatakki yllä, kitara kaulasta roikkuen. Kirjoittamisen ohella musiikki on Kjell Westön intohimo. Hän perusti jo 70-luvulla ensimmäisen punkbändinsä, mutta johtajanpojan oli vaikea löytää uskottavuutta tyylilajissa, jota määrittävät köyhyys, kurjuus ja ulkopuolisuus.
– Minua jopa halveksittiin julkisesti, kun olin sanonut pitäväni punkista. Minun sanottiin olevan teeskentelevä poroporvari. Mutta en valehtele, pidin musiikista, vaikka en pukeutunut tyylin edellyttämällä tavalla.
Kjell Westö lienee kerran sanonut, että hänen hartain unelmansa on tulla rocktähdeksi, mutta koska toive ei toteutunut, hänen oli tyytyminen kirjailijan osaan. Hän nauraa, kun asia tulee puheeksi.
– Ei. Minulla ei ole koskaan ollut haluja tulla rocktähdeksi, mutta halusin kylläkin laulunsanoittajaksi. Jos osaisin kirjoittaa täydellisiä neliminuuttisia poplauluja, en kirjoittaisi viisisataasivuisia romaaneja.
Lue lisää Sheriffistä # 1
Teksti: Sanna Posti Sjöman
Valokuva: Osmo Puuperä