MIIKA NOUSIAINEN:
Vanhemman ikäpolven suomalaiset painiskelevat kolmen eri trauman kanssa: Ruotsi, kestävyysjuoksu ja viina. Näin leikittelee kirjailija Miika Nousiainen. Tänä syksynä ruotsinkielisenä ilmestyvässä esikoisromaanissaan Vadelmavenepakolainen hän kärjistää veljeskansojen toisiaan kohtaan tuntemia ennakkoluuloja.
Miika Nousiainen istuu Helsingin keskustassa sijaitsevan Svenska Teaternin kahvilassa. Ikkunan ulkopuolella kolistelevat vihreänkeltaiset raitiovaunut ylösalas Mannerheimintietä. Kahvinjanoiset pääkaupunkilaiset suosivat tätä paikkaa, mutta Miika Nousiainen on ollut useamman kerran Ruotsissa kuin tässä helsinkiläisessä, ruotsinkielisessä kahviossa. Hänen kiintymyksensä Ruotsiin syntyi jalkapallon MM-kisojen aikana 1990.
- Ruotsi hävisi sinä vuonna kaikki ottelunsa ja minulla on taipumus olla aina häviäjien puolella. Katsoin ottelut sitä paitsi yhdessä isäni kanssa ja hän riemuitsi joka kerran, kun Ruotsi hävisi. Teini-ikäisenä minun piti vastustaa isää ja aloin kannustaa Ruotsia.
Miika Nousiainen kertoo olevansa erittäin kiinnostunut Ruotsista. Hän on lukenut ruotsalaisia lehtiä siitä lähtien kun niitä on alettu julkaista netillä, ja hänellä on jopa oma suosikkijoukkue Ruotsin jalkapallon eliittisarjassa, Hammarby.
- Minulla on tapana matkustaa Tukholmaan katsomaan neljä viisi jalkapallo-ottelua vuodessa. Kiinnostuin Hammarbystä, koska pidin sen fanien asenteesta omaa joukkuetta kohtaan, mutta myös siksi että Hammarby vaikutti olevan työväenluokan joukkue. Näinhän asia ei tietenkään ole enää tänä päivänä, sellaiset erot ovat jo hävinneet.
Kirjailija kertoo, että hänen ihastuksensa altavastaajia kohtaan on lähtöisin lapsuudesta. Lapsena urheilin paljon ja silloin oli selkeä jako Työväen Urheilu Liiton TUL ja Suomen Voimistelu ja Urheilu Liiton SVUL välillä. (toim.huom: TUL pol.vasemmisto, SVUL pol.oikeisto)
- Itse kuuluin aina työväen joukkueeseen.
Lue lisää Sheriffistä # 1
Teksti: Sanna Posti Sjöman
Valokuva: Osmo Puuperä