TANGOBOOMI
GÖTEBORG, JOULUKUU 2007. Pustervik-ravintolan edessä kiemurtelee pitkä jono. Miehiä ja naisia elämän eri pysäkeiltä hytisee yhdessä, raikkaassa joulukuun illassa. Nuorimman ja vanhimman ikäero on lähes viisikymmentä vuotta, mutta heitä yhdistää yksi ja sama asia: he viettävät Suomen 90-vuotis syntymäpäivää tangon merkeissä.
Mutta monen ilta päättyy, ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. Kello näyttää yhdeksää, mutta liput ovat jo loppuunmyydyt. Yläkerta on tanssivien jalkojen viidakko. Salin perällä seisoo illan solisti, Timo Nieminen orkestereineen. Teema on sama kuin muinakin suomalaisina tangoiltoina: Rakkaus ja mustasukkaisuus. Elämä ja kuolema. Kaipuu parempaan paikkaan. Suomalainen luonto.
Jotkut raivaavat tietä armeijan tyyliin, selkä suorana kädet ojossa, kun taas toiset vaikuttavat ikään kuin keinuvan eteenpäin. Ruusunpunaiset posket etsivät turvaa pukutakin rinnuksesta. Ilma on maustettu alkoholilla ja partavedellä.
Muutaman nokkakolarin jälkeen on aika muuttaa taktiikkaa ja päästä eteenpäin kuten kaikki muutkin: Yks-kaks-kol-vaihto. Yks-kaks-kol-vaihto. Soolotanssi baaritiskille kestää puolen tangon ajan. Illan erikoistarjouksessa on suomalainen ”Minttu-likööri paukku”. Eräs mies ja nainen ovat ottaneet tarjouksen liian tosissaan ja he riitelevät suomeksi: kirosanat tanssivat tangoa.
Viisi tuntia myöhemmin tanssilattia on harventunut huomattavasti. Tango on saanut antaa tilaa popmusiikille. Minttu on loppunut ja itsenäinen Suomi on vuotta vanhempi. Jälleen kerran on onnistunut suomalainen tangoilta päässyt päätökseensä. Ruotsissa jyllää tangobuumi.
Lue lisää Sheriffistä #1
Teksti: Sanna Posti Sjöman
Valokuva: Dreamstime